Kultainen kivi

Päivä oli erikoinen. Ensin meidät haettiin bungalow-huoneistamme hotelliin lava-autolla. Söimme aamiaisen, jolla omelettien teko tuntui erityisen haasteelliselta. Sitten lastauduimme kuorma-autoon – kuusi vierekkäin joka riviin. Valitettavasti jouduimme ylö mennessä kaikki samaan riviin.

Ajoimme villiä vuoristorataa kuorma-autolla, kunnes tulimme pysäkille, jolla oli mahdollisuus vaihtaa kondolihissiin. Me vaihdoimme ja kondolihissi oli varmasti mukavampi ja vähemmän pelottava tapa kuin kuorma-auto päästä vuoren huipulle tai lähelle sitä.

Ylhäällä oli varsinainen markkinameininki. Jos kuorma-autokyyti ja kondolihissi olivat kunnon huvipuistomeininkiä, niin se ei suinkaan vähentynyt vuoren huipulla.

Kondoliasemalta ja sen läheisiltä kuorma-autopysäkeiltä oli vielä jonkin verran matkaa kultaiselle kivelle. Matka eli vuorenharjanne oli pullollaan erilaisia kojuja ja kaupustelijoita. Ihmisiä oli lähes tungokseksi. Kävelimme kivelle, otimme valokuvia, luovuimme hetkellisesti jalkineistamme ja katselimme maisemia.

Paluu tapahtui päinvastaisesssa järjestyksessä kuin ylösmeno.

Alas päästyämme otimme mopomme, ajoimme bungalow-huoneille, pakkasimme ja starttasimme.

140 kilometrille Hpa-Aniin valitsimme nopean päällystetyn tien. Se oli sujuva ja nopea.

Päästyämme hotellille hyppäsimme altaaseen, Jarmo taisi ostaa pullon Jekkua (20€/l) ja nautimme olostamme. Ilta jatkui päivälliselle hotellin nurmikolle ja vielä musiikin houkuttelemana läheisen talon pihamaalle yksille jonkinlaista karaoke-esitystä kuuntelemaan.