Ye’hen
Kävin aamu-uinnilla. Se virkisti raskaiden huvien jälkeen. Aamiainen oli tyypillinen. Pakkasimme pyörät ja lähdimme.
Alkumatkan ajoimme maantietä, kohtuullisen hyvää asfalttia kohtuullisen hyvää vauhtia. Pidimme kahvitauon tienvarsikuppilassa. Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli makaavalla Buddhalla.
Tälläkin Buddhalla oli taas kokoa. Pelkkä pääkin oli ainakin muutaman kerroksen korkuinen kokonaisuus pienen kerrostalon korkuinen ja paljon paljon pidempi. Emme kuitenkaan käyneet Buddhan sisällä.
Buddhan jälkeen pidimme lounastauon ja jälleen ruokaa oli loputtomasti ja aivan liikaa.
Lounaalta matka jatkui pienempää tietä. Pääsime ajamaan muutaman rautatiesillan yli, sillä pienten jokien yli pääsi vain rautatielle siirtymällä.
Löysimme muutaman sivussa olevan pienen kaupungin ja lopulta pääsimme myös kohteeseemme vesistöylitykseen. Tällä kertaa ei ollut lauttaa, vaan suurehkoja veneitä, joihin pyörämme miesvoimin nostettiin. Nopeasti veneet ajoivat joensuun yli ja pyörät nostettiin veneistä pois.
Hiukan matkan päästä tapasimme Jarmon ja tukiautonkuljettajamme Niyniyn, jotka olivat jättäneet metsä-vesi-osuuden väliin. Loppumatka Ye’hen meni asfaltilla.
Ye’ssä majoituimme pieneen mukavaan hotelliin. Kävin Petrin kanssa hakemassa rahaa seinästä ja olutta paikalliselta tukkurilta.
Ravintolan löytämisessä oli haasteita: Yhtä ei ollut, toisessa ei ollut olutta, mutta lopulta päädyimme toisen hotellin ravintolaan, jossa saimme erinomaista ruokaa ja ruokajuomia.
Alkumatkan ajoimme maantietä, kohtuullisen hyvää asfalttia kohtuullisen hyvää vauhtia. Pidimme kahvitauon tienvarsikuppilassa. Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli makaavalla Buddhalla.
Tälläkin Buddhalla oli taas kokoa. Pelkkä pääkin oli ainakin muutaman kerroksen korkuinen kokonaisuus pienen kerrostalon korkuinen ja paljon paljon pidempi. Emme kuitenkaan käyneet Buddhan sisällä.
Buddhan jälkeen pidimme lounastauon ja jälleen ruokaa oli loputtomasti ja aivan liikaa.
Lounaalta matka jatkui pienempää tietä. Pääsime ajamaan muutaman rautatiesillan yli, sillä pienten jokien yli pääsi vain rautatielle siirtymällä.
Löysimme muutaman sivussa olevan pienen kaupungin ja lopulta pääsimme myös kohteeseemme vesistöylitykseen. Tällä kertaa ei ollut lauttaa, vaan suurehkoja veneitä, joihin pyörämme miesvoimin nostettiin. Nopeasti veneet ajoivat joensuun yli ja pyörät nostettiin veneistä pois.
Hiukan matkan päästä tapasimme Jarmon ja tukiautonkuljettajamme Niyniyn, jotka olivat jättäneet metsä-vesi-osuuden väliin. Loppumatka Ye’hen meni asfaltilla.
Ye’ssä majoituimme pieneen mukavaan hotelliin. Kävin Petrin kanssa hakemassa rahaa seinästä ja olutta paikalliselta tukkurilta.
Ravintolan löytämisessä oli haasteita: Yhtä ei ollut, toisessa ei ollut olutta, mutta lopulta päädyimme toisen hotellin ravintolaan, jossa saimme erinomaista ruokaa ja ruokajuomia.
Kommentit
Lähetä kommentti