Tekstit

Rajalle

Kuva
Viimeinen päivä Burmassa alkoi hienon hotellin kohtuuhyvällä aamiaisella. Itse kävin sitä ennen myös uimassa mainiossa 25-metrin altaassa. Pakkasimme kamat ja pienenä ekstrana tukiautomme lavalle pakattiin saksalainen bäkpäkkeri. Zach jätti varamopon ja oman moponsa hotellin pihaan. Alkukolmannes oli mainiota mutkaista asfalttia ja maisemat kohdallaan. Seuraava kolmannes oli haastavampi. Asfaltoitu tie loppui yllättäen ja tie Thaimaan rajalle muuttui muhkuraiseksi ja railoiseksi hiekkatieksi. Sata kilometriä tulisi viemään miehistä mehut. Maisemat ja etenkin ympäröivä luonto ovat usein käänteisessä suhteessa tien laatuun. Niin saimme nytkin nauttia mahtavista näkymistä trooppisessa vuoristossa. Viimeisellä kolmanneksella hiekkatie parani yhä ajettavammaksi. 13 kilometriä ennen raja-asemaa minun takarenkaani tyhjeni. Tukiauto varakumeineen saapui kymmennessä minuutissa (onneksi olimme pitäneet pitkiä taukoja ja auto ei siten ollut kovin kaukana takanamme) . Zach tod
Lähetä kommentti
Lue lisää

Daweihin

Kuva
Tänään siirryimme rantatunnelmissa hiukan sisämaahan päin. Ajoimme ensin hiukan vahingossa Myawik-pagodalle ja joimme kahvit hyvin, hyvin rauhoittavalla terassilla. Sieltä matka jatkui Pa Nyit -biitsille. Ranta oli kirkasvetinen ja jyrkähkö. Puolet kävi uimassa ja heistä kaksi kolmannesta aataminpuvussa. Eipä pitkällä rannalla muita ihmisiä ollutkaan. Virkistäydyttyämme ajoimme pyörät rantahiekkaan ja ajoimme pitkän rannan etäläpäähän ja takaisin. Tyhjällä hiekkarannalla ajaminen on aina epätodellisen hieno kokemus. Sieltä lähdimme juomatauolle ja juomatauon jälken seuraavalle rannalle, joksi valitsin Teyzit-rannan. Pohjoispään kalastajakylässä ooli idyllinen tunnelma. Läheisen koulun lapset tulivat tutustumaan meiin ja pyöriimme. Saatoin onnistua siisteyskasvatuksessa poimimalla maasta muutaman lasten heittämän roskan ja viemällä ne roskikseen, sillä samantien kaikki lapset poimivat maasta roskia ja veivät ne samaan paikkaan. Söimme maukkaan burmalaisen lounaan Laun
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maunglakan-biitsi

Kuva
Päivät vähenevät. Tänään oli rantapäivä. Kävelimme rantaan, asentauduimme sopivaan ravintolaan ja annoimme päivän virrata. Kävimme uimassa. Lennätimme dronea. Joimme olutta ja viskiä. Katselimme kalastajia. Söimme salaatteja (myös meduusasalaattia). Paineeton päivä aivan uskomattoman pitkällä ja hienolla rannalla (katso Google Earthistä). Olo on nyt aika hyvä.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dawei’hin

Kuva
Päivämme alkoi unelmanomaisella silkkisellä vuoristoisella mutka-asfaltilla. Nautiskelimme hyvälaatuisesta tiestä toista sataa kilometriä. Päivä oli muutenkin kaunis. Pieni särö oli pitkä passintarkastus provinssien välisellä passella, mutta se oli korkeintaan tyylivirhe, sillä aurinko paistoi ja passelta oli komeat näkymät molempiin provinsseihin. Lounastauolta lähdimme länteen pois päätieltä. Ensin reilut 15 kilometriä tasaista, leveää, mainiota hiekkatietä ihan omaa vaihtia ajaen. Pitkän suoran jälkeen toinen puolisko huonompaa ja muhkuraisempaa hiekkaa, mutta reitille osui myös pieni kaupunki. Lopulta saavuimme Maungmagan-biitsille. Ajoimme kierroksen ja sieltä majoitukseemme. Purettuamme tavarat ajoimme tukiautolla rannalle. Uimme, nautimme muutaman oluen ja kaikenlaisia tempuroita. Auringonlaskun jälkeen palasimme majoitukseen ja söimme illallisen. Paikalle saapui myös resortin omistava floristi ja kertoi kaikenlaista elämästään, provinssista, kestävistä arvoista ja muusta.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ye’hen

Kuva
Kävin aamu-uinnilla. Se virkisti raskaiden huvien jälkeen. Aamiainen oli tyypillinen. Pakkasimme pyörät ja lähdimme. Alkumatkan ajoimme maantietä, kohtuullisen hyvää asfalttia kohtuullisen hyvää vauhtia. Pidimme kahvitauon tienvarsikuppilassa. Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli makaavalla Buddhalla. Tälläkin Buddhalla oli taas kokoa. Pelkkä pääkin oli ainakin muutaman kerroksen korkuinen kokonaisuus pienen kerrostalon korkuinen ja paljon paljon pidempi. Emme kuitenkaan käyneet Buddhan sisällä. Buddhan jälkeen pidimme lounastauon ja jälleen ruokaa oli loputtomasti ja aivan liikaa. Lounaalta matka jatkui pienempää tietä. Pääsime ajamaan muutaman rautatiesillan yli, sillä pienten jokien yli pääsi vain rautatielle siirtymällä. Löysimme muutaman sivussa olevan pienen kaupungin ja lopulta pääsimme myös kohteeseemme vesistöylitykseen. Tällä kertaa ei ollut lauttaa, vaan suurehkoja veneitä, joihin pyörämme miesvoimin nostettiin. Nopeasti veneet ajoivat joensuun yli ja pyörät noste
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kultainen kivi

Kuva
Päivä oli erikoinen. Ensin meidät haettiin bungalow-huoneistamme hotelliin lava-autolla. Söimme aamiaisen, jolla omelettien teko tuntui erityisen haasteelliselta. Sitten lastauduimme kuorma-autoon – kuusi vierekkäin joka riviin. Valitettavasti jouduimme ylö mennessä kaikki samaan riviin. Ajoimme villiä vuoristorataa kuorma-autolla, kunnes tulimme pysäkille, jolla oli mahdollisuus vaihtaa kondolihissiin. Me vaihdoimme ja kondolihissi oli varmasti mukavampi ja vähemmän pelottava tapa kuin kuorma-auto päästä vuoren huipulle tai lähelle sitä. Ylhäällä oli varsinainen markkinameininki. Jos kuorma-autokyyti ja kondolihissi olivat kunnon huvipuistomeininkiä, niin se ei suinkaan vähentynyt vuoren huipulla. Kondoliasemalta ja sen läheisiltä kuorma-autopysäkeiltä oli vielä jonkin verran matkaa kultaiselle kivelle. Matka eli vuorenharjanne oli pullollaan erilaisia kojuja ja kaupustelijoita. Ihmisiä oli lähes tungokseksi. Kävelimme kivelle, otimme valokuvia, luovuimme hetkellise
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kinpuniin

Kuva
Matkan kahdeksas virallinen päivä alkoi runsaalla, mahtavalla ja maittavalla kasvisaamiaisella. Kaikenlaisia ruoksia kannettiin pöytään jatkuvasti. Lättyjä ja kaikenlaisia pieniä makupaloja. Aamiaista ei lainkaan häirinnyt erinomainen kahvi. Ajoimme 230 kilometriä vaihtelevaa tietä. Välillä nopeaa ja kapeaa asfalttia, välillä leveää ja kuoppaista hiekkaa, välillä kapeaa ja kuoppaisaa hiekkapolkua. Noita teitä oli vaihtelevasti ja vaihtelevan pituisina pätkinä ja toki kaikenlaisia variaatioita. Teitä leimasi pöly. Välillä pöly oli valkeaa ja välillä rusehtavan punaista. Vaikka päivän aikana ei korkeuseroa juurikaan ollut, oli matkalla jyrkkiä ala- ja ylämäkiä. Iltapäivällä vaihdettiin Petrin etukumi, se oli ehkä puhki, ehkä ei. Loppumatkasta alkoi hämärtää ja turistikohteen päähotellille saavuimme pimeällä. Jätimme moottoripyörät sinne ja tulimme lava-autolla bungalow-tyyppisiin huoneisiimme. Sitten alkoi sataa. Jos sade olisi tullut tuntia tai kahta aikaisemmin, olisi meillä
Lähetä kommentti
Lue lisää