Kinpuniin

Matkan kahdeksas virallinen päivä alkoi runsaalla, mahtavalla ja maittavalla kasvisaamiaisella. Kaikenlaisia ruoksia kannettiin pöytään jatkuvasti. Lättyjä ja kaikenlaisia pieniä makupaloja. Aamiaista ei lainkaan häirinnyt erinomainen kahvi.

Ajoimme 230 kilometriä vaihtelevaa tietä. Välillä nopeaa ja kapeaa asfalttia, välillä leveää ja kuoppaista hiekkaa, välillä kapeaa ja kuoppaisaa hiekkapolkua. Noita teitä oli vaihtelevasti ja vaihtelevan pituisina pätkinä ja toki kaikenlaisia variaatioita. Teitä leimasi pöly. Välillä pöly oli valkeaa ja välillä rusehtavan punaista.

Vaikka päivän aikana ei korkeuseroa juurikaan ollut, oli matkalla jyrkkiä ala- ja ylämäkiä. Iltapäivällä vaihdettiin Petrin etukumi, se oli ehkä puhki, ehkä ei. Loppumatkasta alkoi hämärtää ja turistikohteen päähotellille saavuimme pimeällä. Jätimme moottoripyörät sinne ja tulimme lava-autolla bungalow-tyyppisiin huoneisiimme.
Sitten alkoi sataa. Jos sade olisi tullut tuntia tai kahta aikaisemmin, olisi meillä ollut vakavia ongelmia perilleselviytymisen kanssa.
Lava-auto vei meidät läheiseen ravintolaan. Söimme jälleen itsemme ähkyyn, kuten jokaisena päivänä. Kävelimme takaisin majoitukseen ja yritimme matkalla mennä toisen hotellin baariin, mutta saimme hankittua vain kolme tölkkiä mukaamme.