Rajalle

Viimeinen päivä Burmassa alkoi hienon hotellin kohtuuhyvällä aamiaisella. Itse kävin sitä ennen myös uimassa mainiossa 25-metrin altaassa.

Pakkasimme kamat ja pienenä ekstrana tukiautomme lavalle pakattiin saksalainen bäkpäkkeri. Zach jätti varamopon ja oman moponsa hotellin pihaan.

Alkukolmannes oli mainiota mutkaista asfalttia ja maisemat kohdallaan.

Seuraava kolmannes oli haastavampi. Asfaltoitu tie loppui yllättäen ja tie Thaimaan rajalle muuttui muhkuraiseksi ja railoiseksi hiekkatieksi. Sata kilometriä tulisi viemään miehistä mehut. Maisemat ja etenkin ympäröivä luonto ovat usein käänteisessä suhteessa tien laatuun. Niin saimme nytkin nauttia mahtavista näkymistä trooppisessa vuoristossa.

Viimeisellä kolmanneksella hiekkatie parani yhä ajettavammaksi. 13 kilometriä ennen raja-asemaa minun takarenkaani tyhjeni. Tukiauto varakumeineen saapui kymmennessä minuutissa (onneksi olimme pitäneet pitkiä taukoja ja auto ei siten ollut kovin kaukana takanamme).
Zach todella reippaaana matkanjärjestäjänä otti renkaan vaihtaakseen ja alle puolessa tunnissa matka jatkui. Pyörä tuntui tukemmalta kuin koskaan matkan aikana – takarenkaani lienee ollut hiukan turhan pehmeä kaiken aikaa.

Löysimme Immigrationin rajalta. Saimme leimat passeihimme ja ajoimme puomille. Zach ja autonkuljettaja Ninii onnistuivat puhumaan luvan viedä meidät Thaimaan rajalle. Nousimme tavaroinemme lavalle, hyvästelimme Zachin, ja Ninii ajoi meidät useamman kilometrin päähän Thaimaan raja-asemalle.
Zekkaus Thaimaahan meni nopeasti. Ostimme bussiliput ja pian bussi lähti kohti Kanchanaburia. Kanchaburissa löysimme majoituksen ja söimme todella maukkaan thai-illallisen.
Tämä blogi loppuu tähän. Edessä on vielä kyyti meille kullekin omiin kohteisiimme. Joku menee Bangkokiin, joku Pattayalle ja minä perhettäni vastaan Suwarnabumille.